Kielikylpymenetelmän antia

Pidin pari vuotta sitten englanninkielistä kielikylpykerhoa. Kerhoa pitäessäni keskeisimmiksi asioiksi nousivat kiinnostavuus ja toiminnallisuus sekä oppimisympäristö. Kielikylpymenetelmä on mielestäni menetelmänä arvokas, ja sen toimintaperiaatteita on helppo toteuttaa muussakin kuin kielten opetuksessa. Kielikylvyssä oppiminen tapahtuu sosiaalisessa ympäristössä, jossa kielen oppiminen ja omaksuminen tapahtuvat rinnan. Toiminnallisuus on olennainen osa menetelmää. Kielikylvyn alussa keskitytään opettajan tarkkailuun ja seuraamiseen. Lapset kuuntelevat ja yrittävät ymmärtää opettajan käyttämää kieltä, sekä eleitä. Kieltä käytetään kaikessa toiminnassa ja se omaksutaan käyttämällä sitä. 

Omaksuminen on paljon mielekkäämpää toiminnan kautta. Kun toiminta on kiinnostavaa, lapset unohtavat opiskelevansa. Toimin tällä hetkellä eskariopettajana, ja olen saanut paljon hyviä ideoita Pirkko Karvosen ja Leena Rikkalan teoksesta Lukuleikkejä lapsille. Kirjan tarkoitus on herättää lapsen kiinnostus kirjoitettua kieltä kohtaan sekä luoda edellytyksiä lukuvalmiuksille. Itse käytän esiopetuksessani kokosanamenetelmää, ja vaikka kirjassa olevia leikkejä olenkin toteuttanut vähäisesti, olen saanut siitä paljon ideoita. Kielikylpykerhoni kautta opin ymmärtämään toiminnallisuuden ja oppimisympäristön merkitystä aivan uudella tavalla. Kielikylpymenetelmää käytettäessä äärimmäisen tärkeäksi nousee oppimisympäristö. Sen tulee olla niin turvallinen, että lapsi uskaltaa kokeilla ja tehdä virheitä. Mutta miksei näin tulisi olla, vaikka käytettävä kieli olisikin kaikille tuttu? Lasten tulisi saada kokeilla ja uskaltaa tehdä virheitä. Oppimisympäristön tulisi myös kannustaa tutkimaan ja tarkkailemaan.

Tämän kurssin, ja kirjoittamienne tekstien innoittamana olen perustanut eskarilaisteni kanssa blogin, jota työstämme yhdessä. Blogi on ensisijaisesti tarkoitettu lapsille ja heidän vanhemmilleen. Toivon, että blogin kautta vanhemmat pääsevät paremmin sisälle meidän eskariarkeemme, ja että lapset voivat harjoitella kerrontaa blogissa olevien kuvien avulla. Blogin kuvien myötä ymmärtänette myös paremmin sitä mitä tarkoitan oppimisympäristöllä. Blogi osoitteemme on: http://eskarikokeiluja.blogspot.fi/

-Kirsi-

Toiminnallisuus konstruktivistisessa viitekehyksessä

Jo opiskeluaikoina innostuin konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä, ja mielestäni erinomainen johdatus tähän viitekehykseen on Päivi Tynjälän teos Oppiminen tiedon rakentamisena - Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita (Tammi, 1999). Tässä teoksessaan Tynjälä korostaa, että konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tieto ei ole tietäjästään riippumatonta objektiivista heijastumaa maailmasta, vaan se on aina yksilön tai yhteisön itsensä rakentamaa. Näin ollen oppiminen ei siis ole tiedon passiivista vastaanottamista vaan oppijan aktiivista kognitiivista toimintaa, jossa hän tulkitsee havaintojaan ja uutta tietoa aikaisemman tietonsa ja kokemustensa pohjalta.

Näitä Tynjälän esittämiä konstruktivismin perusajatuksia koetin pitää mielessäni, kun suunnittelin sanaluokkien toiminnannallista opettamista. Tavoitteenani on ollut, että oppilas olisi oppitunneilla aktiivisesti merkityksiä etsivä ja niitä rakentava toimija, ei vain tyhjä astia, joka täytetään tiedolla (Tynjälä 1999: 38). Toisaalta löysin perustelut teoksesta myös opettajajohtoisiin opetustuokioihin: kuten Tynjäläkin huomauttaa (1999:61) myös konstruktivismin mukaisessa opetuksessa opettajalla voi edelleen olla tärkeä rooli tiedon esittäjänä, vaikka tärkeämmäksi rooliksi muodostuisi se, miten opettaja järjestää oppimistilanteet oppijan oppimisprosessia tukeviksi. En myöskään täysin hylännyt oppikirjasarjan tarjoamia tehtäviä, koska mielestäni myös yksilöllisen asioiden työstäminen on tärkeää, vaikka konstruktivismissa korostetaankin sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä oppimisessa (Tynjälä 1999: 39).

Mielestäni onnistuinkin kokeilussa paremmin kuin olin odottanut. Ennen kokeilua olin varautunut siihen, että toiminnallisuus saattaisin heikentää oppilaiden oppimistuloksia. Pelkäsin, että kun asioita opetetaan erilaisten pelien ja leikkien avulla, ne eivät ehkä jäisi niin hyvin oppilaiden mieleen. Kävi kuitenkin päinvastoin! Mielestäni erityisesti oppimistulokset paranivat sellaisilla oppilailla, joita kieliopin opiskelu ei yleensä kiinnosta ja jotka kokevat kielioppikäsitteiden opiskelun vaikeaksi. Nämä oppilaat olivat nimenomaan poikia. Pystyin jopa nostamaan joillakin näistä poikaoppilaista äidinkielen numeron arvosanasta 7 arvosanaan 8, ja uskoisin, että selittävänä tekijänä ovat nimenomaan toiminnalliset menetelmät.

Olen aikaisemminkin käyttänyt jonkin verran toiminnallisia menetelmiä opetuksessa, mutta en ole uskaltanut suunnitella koko opetuskokonaisuutta niiden varaan, koska olen ollut epävarma siitä, kuinka tehokasta niiden avulla opiskelu on. Olen aiemmin lähinnä käyttänyt toiminnallisuutta piristävänä välipalana. Tämän kokeilun perusteella olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että yhden kokonaisen oppitunnin opiskelu viikossa toiminnallisesti ei ole ajanhukkaa vaan erittäin hyödyllistä oppilaiden oppimisen kannalta. Kokeilu onkin innostanut minua toiminnallisten menetelmien käytössä niin paljon, että olen alkanut jo suunnitella, miten voisin hyödyntää toiminnallisia menetelmiä seuraavan opiskeltavan kokonaisuuden, sijamuotojen, opettamisessa. Toiminnallisuus on siis sopinut erinomaisesti omaksumani konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisen opetuksen osaksi.

Kirjoittamisen suuri seikkailu

Toiminnallinen äidinkieli –opintojen myötä otin taas käyttöön Helena Linnan Prosessikirjoittaminen - kirjoittamisen suuri seikkailu –teoksen. Olen saanut kirjan vuonna 1995 Suomen Postin äidinkielen opettajille järjestämässä koulutuksessa. Teos on ollut pitkään unohduksissa, en kylläkään tiedä, miksi. Aikoinaan otin siitä paljonkin mallia kirjoittamisen opettamiseen.

Vaikka kirjan esimerkit ja tehtävät on suunnattu alakoulun oppilaille, ne sopivat vähän muunneltuina tai monet jopa sellaisenaan myös yläkoululaisille. Ja ne ovat todella innostavia. Linna kritisoi koulukirjoittamista – ja aihetta onkin. Totta on, että ainakaan yläkoulun poikia koulukirjoittaminen ei motivoi. Vanhoja käytänteitä tulisi kyseenalaistaa: Ovatko kirjoitustilanteet koetilanteita? Täytyykö istua omalla paikalla hiljaa, kun kirjoittaa?  Pitääkö kirjoittaa yksin? Miksi ei saa kirjoittaa kaverin kanssa? Onko pakko saada valmiiksi tällä tunnilla? Mitä varten minä kirjoitan? Kirjoitanko vain opettajalle?  Vaikka teos on kohta 20 vuotta vanha, sen sisältö ei ole vanhentunut.  Miten on kirjoittamisen opettamisen laita?

Kävin mielenkiintoisen keskustelun muutaman  yläkoulun seiskaluokan pojan kanssa kirjoittamisesta. Heidän mielestään kirjoittaminen on mukavaa, jos saa kirjoittaa tietokoneella. Jos pitää kirjoittaa kynällä vihkoon, silloin se ei ole mukavaa. Ajatus kulkee paremmin tietokoneen ääressä, ja tekstiä syntyy paljon enemmän – tietokoneella jaksaa kirjoittaa, kynällä ei. Käsi väsyy ja omasta käsialasta ei saa selvää. Ja jos vielä saisi kuunnella musiikkia samalla kun kirjoittaa, niin usko tai älä, ope, keväällä on kirja valmis. 

Tästä sitten lähdettiin liikkeelle – ja keväällä luetaan uunituoreita nuortenkirjoja ja novellikokoelmia. Näin haluan uskoa. Olen varannut yhden tunnin viikossa tietokoneluokasta tätä projektia varten. Se ei ole paljon, ja oppilaat haluaisivatkin kirjoittaa paljon useammin. Olisihan se  mukavaa, jos oppilaat voisivat kirjoittaa silloin, kun siltä tuntuu. Lukujärjestys ja tietokoneluokan varaukset eivät kuitenkaan anna myöten.

Onneksi löysin tämän kirjan, sillä oma uskoni projektin onnistumiseen on ollut joskus kovalla koetuksella. Oppilailla on vielä uskoa ja intoa.

Kirjan motto: "Kirjoittamisen opetus on uskon kysymys, uskoa siihen, että oppilaillani on jotain sanottavaa."

Terveisin

Birgitta

Hienoa,että olet  kyseenalaistamassa vanhoja käytänteitä! Miksi tosiaan pitäisi istua hiljaa paikallaan kirjoittaessa..esimerkiksi oppilaan oppimistyyli voi suosia liikehdintää kirjoittamisen aikana ja apuna.(mm. kinesteeettinen oppija) tämä olisi hyvä huomioida kaikessa kirjoittamisen opetuksessa. Kaikki eivät kirjoita samalla tavoin niinkuin eivät tee muutakaan juuri samoin kuin joku toinen.
Mukavaa, että annat oppilaillesi mahdollisuuksia ja luotat heihin kirjoittajina, eivätköhän nämä nuorukaisemme tarvitse juuri tämänkaltaisia keinoja saavuttaakseen myös oppimismotivaatiossaan kiitettävän tason, nythän se on alhainen pisatuloksista huolimatta. - Seija-