Kirjaston aktiivinen käyttäminen

Kirjasto... Minulla ei ole kirjastosta lapsuusmuistoja, mutta tiedän, että siellä ollaan käyty. "Ihan mahottomasti käytiin ja luettiin teän kans." Isäni sanoi, kun asiaa kysyin. Nuoruudessa kirjastoa käytin harvakseltaan, opiskeluaikana enemmän.
Nyt olen jälleen aktiivikäyttäjä. Haluan käyttää omia lapsiani kirjastossa. Ensikäynnillä oman lapsen kanssa koin matkan menneisyyteen, kun sain käsiini ne ihanat Minttu-kirjat, joita sitten yritin tuputtaa tyttärellenikin menestyksettä. Sinne mennään joskus linja-autolla, ihan vain elämyksen kannalta. Siellä vietetään rauhassa aikaa, katsellaan ja luetaan kirjoja. Rovaniemen pääkirjastossa voi pelata myös palapeleja ja piirtää. Palautusautomaatitkin on niin hauskoja lapsen käyttää, vaikka äitin olikin niitä aluksi vaikea löytää: "Mitä? Eikö näitä (kirjoja) voikkaan jättää tähän tiskille?".

Kun oli töissä Rovaniemen keskustassa sijaitsevassa päiväkodissä kävimme kirjastossa lasten kanssa lähes viikottain. Kirjastossa oli järjestetty päiväkotiryhmille suunnattuja Mini-Kinoja, joissa katsottiin lyhyitä lapsille suunnattuja ohjelmia tai lyhytelokuvia. Katselutuokion jälkeen juteltiin tai askarreltiin. Osaava henkilökunta sai jokaikisen lapsen innostumaan aiheesta. Kirjastokäynti kirjojen palauttamiseen ja uusien lainaamiseen, oli sekin lasten ja aikuistenkin mielestä mukavaa puuhaa. Satutunnit, kirjavinkkaukset, teemapäivät, jne. Kaikki on kokeiltu ja uppoaa minuun kuin häkä.

Aion jatkossakin käyttää kirjaston monipuolisia palveluja olinpa sitten töissä tai kotona.
-Miia-

Ajatuksia lukemaan oppimisesta esiopetuksessa

Olen koulutukseltani luokanopettaja, mutta työskentelen tällä hetkellä lastentarhanopettajana. Vastuullani ovat erityisesti eskarilaiset. Esiopetuksessa asioita ei vielä varsinaisesti opita vaan niitä opetellaan ja niihin tutustutaan. Esiopetuksessa ns. äidinkielen osuus on suuri. Eskarilaiset käyttävät paljon aikaa kirjaimiin tutustumiseen, lorutteluun ja riimittelyyn, kirjojen ”lukemiseen” jne. 6-vuotias on yleensä luonnostaan kiinnostunut kielestä ja innokas oppimaan uutta. Kielellisten asioiden opettelu on osa arkea. Esimerkiksi käsitettä yhdyssana ei välttämättä opetella tietyllä opetustuokiolla vaan sitä pohditaan bussipysäkillä, kun odotellaan paikallisbussia. Tärkeää on havaita lasten kiinnostus asioihin ja tarjota mahdollisuuksia oppia niistä lisää.

Rovaniemen kaupungin esiopetuksen opetussuunnitelma 2011 asettaa paljon tavoitteita äidinkielen ja kirjallisuuden osalta eskarilaisille. Yksi tärkeimmistä tavoitteista on mielestäni mielenkiinnon herättäminen kirjoitetun ja suullisen kielen tutkimiseen ja havainnointiin. Tutustumme eskarilaisten kanssa kirjaimiin Aakkoskaravaani –materiaalin avulla. Siinä jokaisen kirjaimen kohdalla lapset tutustuvat uuteen loruun, jota lorutellaan yhdessä kehorytmikkaa hyödyntäen. Oppimisympäristön tulisi ruokkia lapsen mielenkiintoa kielen tutkimiseen. Esimerkiksi lorukuvat innostavat lapsia palaamaan opeteltujen lorujen maailmaan ja muistelemaan opeteltuja kirjaimia. 

-Emilia- 

Ajatuksia lukemisesta

Mietiskelin pitkään, mistä oikein kirjoittaisin blogissa. Lähinnä sydäntäni on tietysti lukeminen ja se, miten saisin innostettua ”lukemattomat” oppilaani lukemaan. Olen käyttänyt  lukupuuta,  lukudiplomia  ja –passia.  Kirjavinkkarikin on koulullamme käynyt.  Lukevat oppilaat kertovat kavereilleen kirjoista ja ovat saaneetkin jotkut lukemaan. Opettajana olen aina lahjonut ja kannustanut lukemaan oppilaitani lahjoittamalla heille kirjoja keväisin ja syntymäpäivinä. Tietokoneet, pelit ja videot vievät kuitenkin osan oppilaista mennessään  niin, etteivät he kuin pakon edessä avaa kirjaa, saati lukevat sitä.  Osa  oppilaista tahtoo enemmän toiminnallisuutta elämään. He eivät yksinkertaisesti jaksa istua kirja edessään. Mutta eihän videopelin pelaamisessa paljon enemmän toiminnallisuutta vaadita!  Auttaisiko äänikirjat ja / tai tabletit lukemisharrastuksen viriämiseen tällaisilla oppilailla? Sitä yritän kevään aikana kokeilla, sillä kouluumme on luvattu ainakin yksi tabletti hankkia.

Uskon kuitenkin vakaasti, että koulu ei yksin pysty kirjallisuuden pariin oppilaitaan viemään. Olipa sitten tabletit tai äänikirjat käytössä.  Siihen tarvitaan kotien esimerkki ja kannustus.  Esimerkin löydän omasta perheestäni. Olen aina lukenut lapsilleni satuja, tarinoita, sarjakuvia. Laulanutkin olen, sanaillut ja runoillut. Kolme neljästä lapsestani on kirjojen suurkuluttajia. Nuorimmaiseni ei vielä lue mutta hän pyytää joka ilta lukemaan jotakin. Uskon, että hänestäkin vielä lukija tulee. Tyttäreni, jotka ovat nyt 13 ja 14 vuotiaita nuoria naisia, lukevat todella paljon. He etsivät itse mieleisiään kirjoja ja lukevat jo englanniksi kirjoja, joita ei vielä suomeksi ole käännetty. He katsovat myös elokuvia,  chattailevat netissä ja ulkoilevat mielestäni kuten muutkin ikäisensä. Miksi he siis lukevat mutta samanikäiset kaverinsa eivät? Näitä pohdiskelen vielä varmasti pitkään, sillä viisasten kiveä ei taida tähän ongelmaan löytyä! -eija