Toiminnallisuus konstruktivistisessa viitekehyksessä

Jo opiskeluaikoina innostuin konstruktivistisesta oppimiskäsityksestä, ja mielestäni erinomainen johdatus tähän viitekehykseen on Päivi Tynjälän teos Oppiminen tiedon rakentamisena - Konstruktivistisen oppimiskäsityksen perusteita (Tammi, 1999). Tässä teoksessaan Tynjälä korostaa, että konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan tieto ei ole tietäjästään riippumatonta objektiivista heijastumaa maailmasta, vaan se on aina yksilön tai yhteisön itsensä rakentamaa. Näin ollen oppiminen ei siis ole tiedon passiivista vastaanottamista vaan oppijan aktiivista kognitiivista toimintaa, jossa hän tulkitsee havaintojaan ja uutta tietoa aikaisemman tietonsa ja kokemustensa pohjalta.

Näitä Tynjälän esittämiä konstruktivismin perusajatuksia koetin pitää mielessäni, kun suunnittelin sanaluokkien toiminnannallista opettamista. Tavoitteenani on ollut, että oppilas olisi oppitunneilla aktiivisesti merkityksiä etsivä ja niitä rakentava toimija, ei vain tyhjä astia, joka täytetään tiedolla (Tynjälä 1999: 38). Toisaalta löysin perustelut teoksesta myös opettajajohtoisiin opetustuokioihin: kuten Tynjäläkin huomauttaa (1999:61) myös konstruktivismin mukaisessa opetuksessa opettajalla voi edelleen olla tärkeä rooli tiedon esittäjänä, vaikka tärkeämmäksi rooliksi muodostuisi se, miten opettaja järjestää oppimistilanteet oppijan oppimisprosessia tukeviksi. En myöskään täysin hylännyt oppikirjasarjan tarjoamia tehtäviä, koska mielestäni myös yksilöllisen asioiden työstäminen on tärkeää, vaikka konstruktivismissa korostetaankin sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä oppimisessa (Tynjälä 1999: 39).

Mielestäni onnistuinkin kokeilussa paremmin kuin olin odottanut. Ennen kokeilua olin varautunut siihen, että toiminnallisuus saattaisin heikentää oppilaiden oppimistuloksia. Pelkäsin, että kun asioita opetetaan erilaisten pelien ja leikkien avulla, ne eivät ehkä jäisi niin hyvin oppilaiden mieleen. Kävi kuitenkin päinvastoin! Mielestäni erityisesti oppimistulokset paranivat sellaisilla oppilailla, joita kieliopin opiskelu ei yleensä kiinnosta ja jotka kokevat kielioppikäsitteiden opiskelun vaikeaksi. Nämä oppilaat olivat nimenomaan poikia. Pystyin jopa nostamaan joillakin näistä poikaoppilaista äidinkielen numeron arvosanasta 7 arvosanaan 8, ja uskoisin, että selittävänä tekijänä ovat nimenomaan toiminnalliset menetelmät.

Olen aikaisemminkin käyttänyt jonkin verran toiminnallisia menetelmiä opetuksessa, mutta en ole uskaltanut suunnitella koko opetuskokonaisuutta niiden varaan, koska olen ollut epävarma siitä, kuinka tehokasta niiden avulla opiskelu on. Olen aiemmin lähinnä käyttänyt toiminnallisuutta piristävänä välipalana. Tämän kokeilun perusteella olen kuitenkin vakuuttunut siitä, että yhden kokonaisen oppitunnin opiskelu viikossa toiminnallisesti ei ole ajanhukkaa vaan erittäin hyödyllistä oppilaiden oppimisen kannalta. Kokeilu onkin innostanut minua toiminnallisten menetelmien käytössä niin paljon, että olen alkanut jo suunnitella, miten voisin hyödyntää toiminnallisia menetelmiä seuraavan opiskeltavan kokonaisuuden, sijamuotojen, opettamisessa. Toiminnallisuus on siis sopinut erinomaisesti omaksumani konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisen opetuksen osaksi.