Kirjasto... Minulla ei ole kirjastosta lapsuusmuistoja, mutta tiedän, että siellä ollaan käyty. "Ihan mahottomasti käytiin ja luettiin teän kans." Isäni sanoi, kun asiaa kysyin. Nuoruudessa kirjastoa käytin harvakseltaan, opiskeluaikana enemmän.
Nyt olen jälleen aktiivikäyttäjä. Haluan käyttää omia lapsiani kirjastossa. Ensikäynnillä oman lapsen kanssa koin matkan menneisyyteen, kun sain käsiini ne ihanat Minttu-kirjat, joita sitten yritin tuputtaa tyttärellenikin menestyksettä. Sinne mennään joskus linja-autolla, ihan vain elämyksen kannalta. Siellä vietetään rauhassa aikaa, katsellaan ja luetaan kirjoja. Rovaniemen pääkirjastossa voi pelata myös palapeleja ja piirtää. Palautusautomaatitkin on niin hauskoja lapsen käyttää, vaikka äitin olikin niitä aluksi vaikea löytää: "Mitä? Eikö näitä (kirjoja) voikkaan jättää tähän tiskille?".
Kun oli töissä Rovaniemen keskustassa sijaitsevassa päiväkodissä kävimme kirjastossa lasten kanssa lähes viikottain. Kirjastossa oli järjestetty päiväkotiryhmille suunnattuja Mini-Kinoja, joissa katsottiin lyhyitä lapsille suunnattuja ohjelmia tai lyhytelokuvia. Katselutuokion jälkeen juteltiin tai askarreltiin. Osaava henkilökunta sai jokaikisen lapsen innostumaan aiheesta. Kirjastokäynti kirjojen palauttamiseen ja uusien lainaamiseen, oli sekin lasten ja aikuistenkin mielestä mukavaa puuhaa. Satutunnit, kirjavinkkaukset, teemapäivät, jne. Kaikki on kokeiltu ja uppoaa minuun kuin häkä.
Aion jatkossakin käyttää kirjaston monipuolisia palveluja olinpa sitten töissä tai kotona.
-Miia-
Hei! Kirjoilla on pakko olla jonkinlainen syvempi merkitys ihmiselle, koska lapsuusajan kirjan löytäminen herättää meissä niin voimakkaita tunteita. Eikö? Monet unohtavat, kuinka monipuolisia palveluja kirjasto tarjoaa. Rauman kirjastotoimen johtajan mottona onkin, että kirjastoon voi tulla, vaikkei lainaisikaan mitään. Muistutan vielä, että kirjastoa käyttävillä on paras lukutaito (yleensä)!
VastaaPoista