Olen kovin kiinnostunut mm. äidinkielen opettamisesta toiminnallisin keinoin ja olen jo kokeillutkin monenlaisia leikkejä ja puheharjoitteita pienryhmissä tai parin kanssa oman luokkani oppilaiden parissa. Haluan nostaa kuitenkin esiin muutaman näkökulman, joita toiminnallisiin harjoitteisiin siirryttäessä on hyvä huomioida. Kun alkaa miettiä näitä harjoitteita omassa luokassa on ajateltava asiaa myös niiden mahdollisten luokkaan integroitujen oppilaiden kannalta. Ensin on hyvä olla myös tiedossa ryhmän tiiviys siinä määrin, että tietää oppilaidensa kyvyt "palautua" taas mahdollisiin rauhallisimpiin toimintoihin tarvittaessa. On nimittäin niin, että esimerkiksi adhd diagnoosilla varustetun oppilaan kohdalla tämä ei sujukkaan ihan mutkattomasti ja nykyiselläänhän voi olla jokseenkin varma, että näitä oppilaita lähes joka luokalta löytyy. Ihan omasta kokemuksesta johtaen haluan ottaa esiin tämänkin näkökulman, vaikka toiminnallisuutta luokkiin ideaa kannatankin.Toinen seikka on tietysti ryhmän hallinta, joka on jokseenkin vaativaa pienten oppilaiden isoissa ryhmissä. m Useamman opettajan yhteistyö lienee vielä vähän käytössä olevana toimintamuotona erinomainen vaihtoehto toiminnallisia tehtäviä tehtäessä.
Olen myös kiinnittänyt huomioni oppilaiden reaktioihin toiminnallisia harjoitteita kohtaan.Oppilaat voivat kyseenalaistaa opettajan aseman luokassa tyyliin- no jos se nyt vaan meitä leikittää täällä- onko se oikea opettajakaan- tämänkin kaltaisia näkemyksiä saattaa koulussa vastaan tulla. Näin pääsenkin kiinni mieliaiheeseen, opettajan rooliin ja perinteiden taakkaan luokkatilanteissa. Opettajan roolihan on muutoksessa- enää hän ei ole "kansankynttilä" vaan jotain ihan muuta, mutta vienee aikansa ja vaatii uudenlaisten opettajien esiinmarssia, ennenkuin tietty opettajan prototyyppi mielleyhtymä riisuntuu myös(joidenkin) oppilaiden päistä.
Hei! Hyviä huomioita. Onko muilla kokemuksia rentoutusharjoituksista esim. adhd-lasten kohdalla? Itse olen huomannut, että rentoutusharjoitukset voivat edistää keskittymistä ja rentoutumista ihan merkittävästikin. Yleensäkin lapset voivat olla levottomia, jos ovat tottumattomia toiminnallisuuteen koulussa: syntyy ikään kuin "luova kaaos", kun pitää irrottautua turvallisesta pulpetista ja joutuu ajattelemaan ihan itse. Yhteisopettajuus, jonka vielä nostat esille, on tosi tärkeä juttu. Erilaisia kokeilujahan aiheesta on esi- ja alkuopetuksen puolella, mutta isommilla vähemmän. Juli
VastaaPoistaOpetan tällä hetkellä 2.luokkaa, jolla on 10 oppilasta ja olemme yhdessä nyt toista vuotta. Eli oppilaat ovat tottuneet minun tyyliini toimia ja siihen, että teemme erilaisia asioita emmekä istu aina pulpetissa paikallamme.
VastaaPoistaEkaluokan alussa huomasin, että jo koulutulokkailla oli vankat käsitykset siitä millaista koulussa pitää olla ja varsinkin tunnollisilla tytöillä kesti jonkin aikaa hyväksyä se että koulussa leikitään ja pelataan, eikä saa vain koko ajan tehdä oppikirjan tehtäviä. Vilkkaammille pojille minun tyylini sopi hyvin, kun luokassa vaihdettiin paikkaa ja tunnin aikana sai ja piti luvallisesti liikkua ja leikkiä.
Omat oppilaani ovat alusta alkaen oppineet, että oppitunneilla on toiminnallisia osioita ja että sen jälkeen pitää pystyä rauhoittumaan seuraavaan tehtävään. Kaikilla tämä ei kuitenkaan ole niin helppoa, varsinkin jos toiminnallisuus on uutta. Opetan tänä vuonna myös englantia 3. luokalle ja haluaisin opettaa englantia toiminnallisesti leikkien ja pelien avulla. Opiskelemme englantia jakoryhmissä (10oppilasta/ryhmä) ja A ryhmän kanssa leikit ja pelit onnistuvat. B ryhmässä on ADHD-oppilas ja muutama rauhaton poika, heidän kanssaan leikki ja peliyritykset lähtevät niin lapasesta, ettei niitä yksinkertaisesti voi teettää. Leikit menevät yli, eikä rauhoittuminen onnistu sen jälkeen ollenkaan. En ole silti täysin lannistunut (vaikka ajoittain tuntuukin, etten teetä jatkossa kuin kirjallisia tehtäviä, jolloin kaikkien pitää istua suu kiinni pulpetissaan ;-)), vaan yritän säännöllisesti tehdä oppilaiden kanssa pieniä lyhyitä toiminnallisia pätkiä ja toivon edes välillä pääseväni antamaan palautetta onnistumisesta.
Hei!Minulla vähän samanlaisia kokemuksia toiminnallisuudesta kun ryhmässä adhd/tarkkaavaisuus/keskittymishäiriöinen oppilas.Toiset tunnit menivät hyvin ja toiset ihan penkin alle! Opetan englantia ja äidinkieltä ja molemmissa pyrkimyksenä kuitenkin toiminnallisuus. Vähitellen, pieninä palasina tunnit alkoivat jotenkin sujua kunnes luokalle tuli syysloman jälkeen uusi oppilas ja pakka oli taas sekaisin! Mutta luovuttanut en ole vielä minäkään! t.Eija
Poistahei! Aina se ei ole helppoa. Joillekin esim. rutiinit ovat niin tärkeitä. Toisaalta ajattelen usein, että juuri ne, joille toiminnalliset harjoitukset ovat vaikeita, niitä eniten tarvitsevat. Oletko huomannut, auttaako, jos lapsille selittää huolellisesti, mitä harjoituksella tavoitellaan ja mitä siinä tapahtuu? Olen itse vain huomannut, että erityisesti heikompi itsetuntoisilla oppilailla tuo saattaa auttaa. Mielestäni olet oikealla tiellä, pienin askelin eteenpäin. Juli
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaItse olen törmännyt lasten ennakko-oletuksiin toiminnallisuudesta. Osa pitää toiminnallisia tehtäviä juuri mahdollisuutena "pelleilyyn" ja "vapaaseen hengailuun". Tähän voisi auttaa ainakin ajoittain se, että toiminnallinen harjoituskin tuottaa jonkin näkyvän "tuloksen", joka esitellään muulle luokalle. Myös opettajien keskuudessa lienee negatiivissävytteisiä ennakkoasenteita toiminnallisuutta kohtaan. Onhan kouluissa istuttu todella pitkään pulpeteissa kasvot opettajaan ja tauluun päin.
VastaaPoista-Emilia-