Mietiskelin pitkään, mistä oikein kirjoittaisin blogissa. Lähinnä sydäntäni on tietysti lukeminen ja se, miten saisin innostettua ”lukemattomat” oppilaani lukemaan. Olen käyttänyt lukupuuta, lukudiplomia ja –passia. Kirjavinkkarikin on koulullamme käynyt. Lukevat oppilaat kertovat kavereilleen kirjoista ja ovat saaneetkin jotkut lukemaan. Opettajana olen aina lahjonut ja kannustanut lukemaan oppilaitani lahjoittamalla heille kirjoja keväisin ja syntymäpäivinä. Tietokoneet, pelit ja videot vievät kuitenkin osan oppilaista mennessään niin, etteivät he kuin pakon edessä avaa kirjaa, saati lukevat sitä. Osa oppilaista tahtoo enemmän toiminnallisuutta elämään. He eivät yksinkertaisesti jaksa istua kirja edessään. Mutta eihän videopelin pelaamisessa paljon enemmän toiminnallisuutta vaadita! Auttaisiko äänikirjat ja / tai tabletit lukemisharrastuksen viriämiseen tällaisilla oppilailla? Sitä yritän kevään aikana kokeilla, sillä kouluumme on luvattu ainakin yksi tabletti hankkia.
Uskon kuitenkin vakaasti, että koulu ei yksin pysty
kirjallisuuden pariin oppilaitaan viemään. Olipa sitten tabletit tai äänikirjat
käytössä. Siihen tarvitaan kotien
esimerkki ja kannustus. Esimerkin löydän
omasta perheestäni. Olen aina lukenut lapsilleni satuja, tarinoita, sarjakuvia.
Laulanutkin olen, sanaillut ja runoillut. Kolme neljästä lapsestani on kirjojen
suurkuluttajia. Nuorimmaiseni ei vielä lue mutta hän pyytää joka ilta lukemaan
jotakin. Uskon, että hänestäkin vielä lukija tulee. Tyttäreni, jotka ovat nyt 13
ja 14 vuotiaita nuoria naisia, lukevat todella paljon. He etsivät itse
mieleisiään kirjoja ja lukevat jo englanniksi kirjoja, joita ei vielä suomeksi
ole käännetty. He katsovat myös elokuvia, chattailevat netissä ja ulkoilevat mielestäni
kuten muutkin ikäisensä. Miksi he siis lukevat mutta samanikäiset kaverinsa
eivät? Näitä pohdiskelen vielä varmasti pitkään, sillä viisasten kiveä ei taida
tähän ongelmaan löytyä! -eija
Olen samaa mieltä kanssasi siitä, että lukeminen lähtee kotoa. Jos vanhemmat lukevat lapselleen ja lapset näkevät, että myös vanhemmat itse lukevat vapaa-ajallaan, oppivat lapset että lukeminen ei ole vain koulusta annettu pakollinen läksy.
VastaaPoistaItse olen ollut aina kirjallisuuden suurkuluttaja. Minulle on lapsena luettu paljon, ohjattu äänikirjojen pariin ja etenkin äiti on lukenut paljon. Lapsena äiti tutustutti minut Viisikoihin ja Tiina-kirjoihin. Niistä juteltiin yhdessä, koska molemmat tunsivat ne. Tärkeää mielestäni oli se, että minulle ja sisarelleni luettiin myös sen jälkeen kirjoja, kun olimme itse oppineet lukemaan, eli lukeminen oli yhteistä tekemistä!
Samaa olen yrittänyt saada sisäistettyä oppilaideni vanhemmille (1-2lk.), että vanhemmat lukisivat yhdessä lasten kanssa ja lukisivat lapsilleen vielä lukemaan oppimisen jälkeenkin satuja ja kirjoja. En tiedä kuinka moni todellisuudessa lukee lapsen kanssa tai lapselle.. Nyt annoin joululomaläksyksi oppilaideni vanhemmille raivata joululomasta sen verran yhteistä aikaa, että lukevat lapset kanssa yhdessä jonkin äidin tai isän lapsuuden suosikkikirjan. Mielenkiinnolla odotan, kuinka moni vanhempi on vaivautunut kaivamaan esille jonkin lapsuuden suosikkikirjan vai onko luetut kirjat PuuhaPeteä tms. mitä hyllystä on ensimmäisenä käteen osunut. Tarkoituksenamme olisi esitellä luokassa muille näitä vanhempien suosikkikirjoja.
Varmasti meillä opettajillakin on iso rooli oppilaiden lukemisinnostuksessa. Minä pyrin lukemaan oppilailleni erilaisia kirjoja pitkin vuotta siinä toiveessa, että joku innostuisi jostakin kirjasta ja lukisi samoja kirjoja myös itse.. Mutta loppujen lopuksi uskon, että kodin merkitys on lukemisessa suurin...
Hei! Olet kyllä tosiaan tehnyt kaiken sen, mitä melkein voi tehdä. Itsekin olen tullut siihen tulokseen, että lukupuut, lukudiplomit ja kirjavinkkarit palvelevat erityisesti niitä, jotka muutenkin lukevat paljon. Vähemmän lukeville juuri tuo toiminnallisuus on tärkeää. Samoin mielestäni sosiaalisuus ja lukuaika. Oppitunneille täytyy raivata aikaa lukemiseen ja lukemisesta täytyy tehdä mukavaa: parilukemista, lukupiirilukemista jne. kannattaa kokeilla. Myös lukemisen sosiaalinen puoli tuntuu olevan pojille tärkeää: kuvakirjat esim. ovat siitä kivoja, että ne sopivat luettavaksi porukassa. Joidenkin tutkimusten mukaan motivoivaa voisi olla, jos lukemiseen liitetään jotakin toimintaa esim. draamaa tai piirtämistä. Sitten olen vielä huomannut, että lukijat ovat erilaisia.
VastaaPoistaItselläni on tytär, joka vihaa lukemista, mutta rakastaa liikuntaa (on siis poikamainen). Hän lukee mielellään lyhyitä juttuja ja kuvitettuja teoksia. Hän haluaa saada kirjan luettua yhdeltä istumalta ja sanoo, että kuvat ovat mukavia lepohetkiä lukemisen lomassa ilman että unohtaa, mitä oli lukemassa. Sitten on nuoria,jotka haluavat, ettei kirja lopu nopeasti.
Vielä voisi todeta, että tutkimuksissa on osoitettu, että koulujen kirjallisuusvalinnat suosivat tyttöjä (opettajissa on paljon naisia) ja että kirjallisuutta saattaisi olla tarpeen siirtää tietokirjallisuuden suuntaan.
Huomaatte varmaan, että aihe on meille kaikille opettajille tärkeä ja että juttua riittäisi pidempääkin.
Juli Aerila
Sainpas taas ideanpoikasen tuosta parilukemisesta ja lukupiiristä.. Taidanpa kehitellä kakkosluokkalaisilleni jonkin kirjan parin kanssa luettavaksi :)
VastaaPoista